Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ HUHTIKUU 2010
Kalikos
Ehilm kukistaa villipedot

Maailma oli synkkä, Paholainen oli syönyt auringon. Niinä pahoina aikoina Ehilmiä ja hänen kansaansa koettelivat kauhiat villipedot. Kansaa saapui pohjoisesta valittaen karhun karjaa vievän. Kansaa saapui lännestä valittaen leijonan hevosia saalistavan. Kansaa saapui etelästä valittaen villisian lapsia maahan tallovan. Kansaa tuli idästä valittaen suden lampaita vievän.

Kuningas Ehilm kuuli kansansa huolia, ja niin hän ryhtyi suureen riittiin. Tiesi Ehilm ihmisen ylemmyyden eläimen edessä ja kutsui hän villipetoja luokseen tämän luontokappaleille todistaakseen. Kansa kaikista ilmansuunnista kokoontui Ehilmin tueksi Jumalan profeetan koetusta katsomaan. Ja niin he olivat suuria tekoja näkevä.

Karhu köntysti pohjoisesta suurena ja voimakkaana. Ehilm kävi kontiota vastaan ja haastoi sen painiin. Luuli karhu saavansa helpon voiton laihasta miehestä, mutta kun se käpälillään kajosi Ehilmiin, ne syttyivät tuleen Ehilmin polttavasta olemuksesta. Niin juoksi kontio käpälät palaen karkuun ja metsää kaatoi Ehilmin kansalle asumuksia tehdä.

Leijona hiipi vaanien lännestä suojautuen tasangon pitkän ruohon sekaan. Ei edes Ehilm kyennyt näkemään leijonaa, vaikka tiesikin sen hevosia lähestyvän. Ehilm käytti tulisia voimiaan ja sytytti koko ruohon palamaan. Niin ulvoen pakeni leijona tuli kantapäillään lannoittaen pellot tahtomattaan Ehilmin kansan kylvää.

Villisika hyökkäsi puuskuttaen etelästä sortaen kaiken vastaan tulevan alleen. Ehilm otti parhaan ja pisimmän keihäänsä ja iski siihen kiinni poikittaisen laudan. Sitten hän kävi pelkäämättä villisian ryntäystä vastaan. Villisika syöksyi suoraan Ehilmin keihääseen. Vaikka sen vauhti ja voima olivat vielä kuolevanakin hurjat, poikkilauta esti villisikaa pääsemästä Ehilmiin käsiksi. Niin oli lihaa Ehilmin kansalle kylliksi murisevat vatsat täyttää.

Susi juosta jolkotteli idästä kieli terävien hampaiden välistä roikkuen. Se oli tuonut mukanaan koko laumansa, yhdessä toimien voittamattomia hukkia. Ehilm otti jousensa ja ampui kaksitoista nuolta matkaan yhdellä laukauksella. Jokainen nuoli kaatoi yhden suden, ja koko lauma kuoli. Niin susien verestä Ehilm muurasi muurit suojaksi villipetoja vastaan, ja turkeista teki hän lämpimät vaatteet miesten yllään pitää.

Siitä lähtien ei ole yksikään villipeto uskaltautunut käydä vastaan kaupunkia, jonka nimenä tunnetaan Sudenveri. Tunnetaan yhä vieläkin ilmansuunnat villipetojen mukaan. Ainiaan, jos pedot ovat valtakuntaa uhkaava, ovat ne kukistuva Ehilmin esitaistelijan edessä.


Alestan Kivivallin sananen: Olen tämän pyhän tarinan isoenoltani kuullut. Se on suvussamme kulkenut monta monituista ajastaikaa. Vaan tarina on alun perin kertonut sukumme mies, joka itse oli todistamassa Ehilmin tekoja ja omin käsin auttoi muurauksessa. Niin on sitä pyhänä kunnialla ja hartaudella kohdeltava. Vain syntinen sen ylenkatsoo.

Lisähuomio: Tarinasta on olemassa hiukan erilaisia versioitakin. Olennaisimmat erot ovat eläintenkukistamistavoissa, ja myös leijonan ja suden ilmansuunnat voivat vaihtaa paikkaansa. Epäilemättä kyseessä on myytti, joka "vääristää" hsunchenien Neljän ensimmäisen seuralaisen myyttiä asettaen Maantekijän tilalle Ehilmin.

Kirjoittaja: Matti Järvinen.


Muutettu 01.01.1970
(Webmaster)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English