Kalikos \ KUUKAUDEN TARINA \ TAMMIKUU 2003
Kalikos
Miksi ikivihreät puut säilyttävät lehtensä kautta vuoden

Kauan, kauan sitten, kun maailma oli vielä nuori, alkoi pimeys hiipiä maailmaan ja talvi lähestyi.

Kaikki elävät pakenivat syvenevää pimeyttä etelään, lämpimämmille maille, mutta yksi pieni Punarintasatakieli oli taittanut siipensä eikä voinut lentää muiden mukana. Pieni Punarintasatakieli oli aivan onneton ja neuvoton. Se koetti katsastella, eikö missään olisi sellaista paikkaa tai soppea, missä se voisi kylmän talven pysytellä lämpimänä. Mutta pikkulintu ei nähnyt mitään muuta kuin suuren metsän puut. Silloin pieni Punarintasatakieli sanoi:

- Kenties jokin suuren metsän puista suostuu ottamaan minut suojaansa.

Niin pieni lintunen hyppeli vikuuttunutta siipeään räpytellen metsän laitaan ja sanoi ensimmäiselle vastaansa osuneelle puulle:

- Kaunis Koivu, etkö antaisi minun asua lämpimän lehvästösi suojassa yli pimeän ajan?

- Hyvänen aika, kaikenlaisia pyyntöjä sitä totisesti joutuu kuulemaan! vastasi Koivu koppavasti. - Luuletko, ettei minulla olisi jo kylliksi kestämistä itsekseni. Mene matkoihisi siitä äläkä häiritse minua!

Pieni Punarintasatakieli hyppeli ja räpytteli Koivun luota, kun se huomasi pikkuruisen Oravan kyyhöttävän kiven juurella.

- Pieni Oravainen, sinäkin näytät hyljätyltä kuten minä, sanoi lintu. - Tule, ehkä löydämme yhdessä suojan talvelta.

Orava loikki pienen Punarintasatakielen luokse, ja yhdessä he räpiköivät lumen läpi seuraavan puun luokse. Se osui olemaan iso ja mahtava Tammipuu.

- Voi, suuri Tammipuu, sanoi lintu, - etkö antaisi meidän asua lämpimän lehvästösi suojissa yli pimeän ajan?

- Varjelkoon, onko röyhkeämpää ehdotusta ennen kuultu? huudahti Tammipuu kauhistuneena. - Jos asuisitte lehvästöni suojassa koko talven, söisitte kaikki kauniit tammenterhoni. Painukaa tiehenne siitä!

Pieni Punarintasatakieli hyppeli vikuuttunutta siipeään räpytellen Orava perässään Tammen luota, kun he huomasivat Jäniksen istuvan kannon kupeella lepuuttaen vioittunutta etukäpäläänsä lumisella mättäällä.

- Tule sinäkin Jänö mukaamme, sanoi Orava, - ehkä yhdessä löydämme suojan talvelta. Jänis mukanaan he räpiköivät puron rannalla kasvavan Itkuraidan luokse. Pieni Punarintasatakieli tervehti kohteliaasti ja kysyi:

- Voi, kaunis Itkuraita, etkö antaisi meidän asua lämpimän lehvästösi suojassa yli pimeän ajan?

Mutta Itkuraita vastasi vain korskeasti:

- Minulla ei ole tapana puhua ventovieraiden mieronkiertäjien kanssa. Riittävästi on minulla kaitsettavaa omissa oksissani. Laputtakaa tiehenne täältä!

Pieni Punarintasatakieli kääntyi ystäviinsä päin ja sanoi:

- Mitä me nyt teemme? Kukaan puista ei suostu ottamaan meitä suojaansa.

Urheasti kolmikko kuitenkin jatkoi matkaansa alati paksunevassa hangessa, mutta nyt he eivät enää tohtineet kysyä mitään vastaantulevilta puilta.

Vilu alkoi jo painaa heitä, kun lopulta sattui tumma Kuusi huomaamaan eteenpäin räpiköivän kolmikon ja kysyi:

- Minne matka pikku eläimet? Eikö teidän pitäisi olla jo kaukana etelässä.

- Emme todellakaan tiedä, mihin olemme menossa, vastasi pieni Punarintasatakieli, - kukaan metsän puista ei suostu ottamaan meitä suojaansa. Siipeni on taittunut, Orava on vielä poikanen ja Jäniksen käpälä on vioittunut, joten emme ole voineet lähteä.

- Saatte jäädä minun oksieni suojaan, lupasi Kuusi. - Minun neulaseni ovat kaikkein lämpimimmät koko metsässä.

- Saammeko tosiaan asua luonasi yli pimeän ajan? huudahti koko joukko yhteen ääneen.

- Totta kai saatte. Olette oikein tervetulleita, vastasi Kuusi.

Mänty, joka kasvoi Kuusen lähimpänä naapurina aivan sen vieressä oli kuullut keskustelun ja sanoi puolestaan:

- Minun neulaseni eivät ole perin lämpimät, mutta minä voin silti suojella teitä talven tuulilta, koska olen suuri ja vahva.

Niin kolmikko muutti Kuusen suojiin, pieni Punarintasatakieli ylimmille oksille, Orava keskioksille ja Jänis suuren juuren alle, ja Kuusi lämmitti heitä ja Mänty suojeli kylmiltä pohjatuulilta.

Männyn vieressä, pienessä notkelmassa, asui Kuusen ja Männyn sukulainen, Katajapensas. Se lupasi kolmikolle, että he saisivat syödä sen sinisenmustia marjoja koko pimeän ajan. Se oli antelias lupaus ja niin loppuivat heiltä myös ruokahuolet.

Metsän laidassa kasvavat puut nyrpistivät nenäänsä, ja Koivu sanoi Tammipuulle:

- En minä vain ottaisi ventovieraita sekoittamaan lehvästöäni!

- Mokomatkin söisivät kaikki kallisarvoiset tammenterhoni, tuumi Tammipuu paheksuvasti.

- Minä olen aina ollut sitä mieltä, ettei tuntemattomien kulkureiden suosimisesta koidu mitään hyvää! intoili Itkuraita ihastellen kauniita oksiaan vielä sulana olevassa puron vedenkalvossa.

Kaikki kolme puuta pudistivat närkästyneinä ja ylpeinä lehvästöjään ja jäivät sen tehtyään hyvin suurina ja omahyväisinä omiin mietteisiinsä.

Mutta tämä ei ollutkaan mikä tahansa talvi, vaan se syveni ja pimeni ja synkkeni synkkenemistään, kunnes ilma oli niin kylmä, että se paukkui ja ritisi.

Pieni Punarintasatakieli ystävineen huomasivat, etteivät he suinkaan olleet ainoat, jotka olivat jääneet metsään. Metsässä vaelteli kettuja, susia, karhuja, peuroja, hiiriä ja muitakin, ja kaikki saivat suojan kylmältä Kuusen oksista, suojan tuulelta Männyn vahvalta rungolta ja syödäkseen Katajan sinisenmustia marjoja.

Lopulta pimeys kävi niin syväksi, ettei keskipäivällä erottanut lumenvalkeaa ja kaarnanruskeaa toisistaan; tuuli repi oksia, taivutteli puita miten mieli ja tuiskutti lunta ympäriinsä; ilma kävi niin kylmäksi, että se natisi niin kuin olisi ollut repeämässä.

Silloin metsän reunan puut eivät enää kestäneet, vaan niiden oli pudotettava kaikki kauniit lehtensä ja kaivauduttava syvälle maan alle odottamaan pimeyden väistymistä.

Mutta Kuusi, Mänty ja Kataja sekä kaikki niiden suojissa olleet metsän eläimet kestivät yhdessä hytisten purevimmatkin pakkaset ja viiltävimmätkin viimat.

Ja kun kevät lopulta tuli, niin lopulta metsän reunan puutkin heräsivät ja kasvattivat uudet lehdet, mutta siitä lähtien ne ovat joka syksy tiputtaneet lehtensä ja nukkuneet talven yli.

Kirjoittaja: Matias Rasi


Muutettu 02.02.2003
(Matti Järvinen)

Uutiset 

Yhdistys 
Jäsenyys 
Tiedotus 
Säännöt 
Hallitus 

Toiminta 
Tapahtumat 
Foorumi 

Materiaali 
HeroQuest 
The Zin Letters 
Julkaisut 
Kuukauden tarina 
Käännöksiä 
Linkkejä 

Yhteystiedot 
Statistiikka 

[ tulostettava
[ English